Hyvää joulua!

Tällä viikolla on rakennettu ainoastaan piparkakkutaloa ja sama meininki jatkunee joulun pyhien yli. Toivotamme (mielen)rauhallista joulua kaikille ystäville ja satunnaisille lukijoille!

Hyökkäysvaunu

Lauantai-iltana tuli kotiin iloinen raksamies: "Me rakennettiin mahtava hyökkäysvaunu!" Ja minä kun luulin että taloa piti rakentaa. Kävi ilmi että tämän valloitustornin avulla saadaan katto villoitettua ja ylärivin ikkunatkin asennettua, ja sitä voi liikutella lankkujen päällä koko talon pituudelta. Hieno peli.


Tallin lattia on nyt betonia vaille valmis. Odottelemme myös lvi-asentajaa pistämään jakotukin kuntoon. Sittenpä ei enää puutukaan kuin sisäverhouslevyt, väliseinät ja sähköt! (Ei, emme aio muuttaa autotalliin asumaan)



Tämän kynnyksen yli sopii sitten aikanaan autoilla. Metalliosat ovat kierrätystavaraa Ruukin kattopeltitoimituksesta.

Katsokaa, ikkuna!

"Tietä käyden tien on vanki / vapaa on vain umpihanki"

Muutama päivä sitten täällä oli vielä ihan komeasti lunta, mutta eipä ole enää. Rapaa ja loskaa sen sijaan riittää.

Talliin on laitettu ikkunat ja ovet paikoilleen. "Liiterin" pään oviaukkoa päädyttiin kaventamaan vähän, että saatiin vakiokokoinen ovi mahtumaan: hintavertailua suorittaessamme tulimme siihen tulokseen että kyllä ne halot mahtuu kantamaan ihan hyvin vähän kapeammastakin ovesta.

Ovet ovat ihan "ajattomat" valkoiset varastonovet, mutta ikkunoissa silmä lepää. (Saa olla eri mieltä, mutta ei tarvi tulla sanomaan) Värit on tietysti salamalla otetuissa kuvissa vähän sinne päin; ylempi eli ulkoa päin otettu kuva on lähempänä oikeaa. (Ja oikeasti seinä on suora, kuvaajalla saattaa kyllä vähän vipata.)

Peltiä ja levyä

Pannuhuoneen seinät ovat nyt valmiit. Sisäseinä- ja -kattomateriaaliksi valittiin ajaton ja aina yhtä tyylikäs Knaufin 15mm 30 min palonkestävä erikoiskipsilevy.

Myös tallin lattiarajaan, valun yläpuolelle jäävien sokkelieristeiden suojaksi viritellään peltiä. (Kaltaisilleni, joille rakennustyömaan yksityiskohdat voivat olla hankalasti hahmotettavia, kerrottakoon, että nyt se valkoinen seinän alaosassa ei enää olekaan styroksia kuten vielä edellisessä viestissä. Höyrynsulkumuovi menee sieltä pellin ja styroksin välistä.)

Tallin sisustaa

Olin puolitoista viikkoa TET-jaksolla yläasteella ja lukiolla ja se imi kyllä mehut niin ettei nettiharrastuksille, kuten blogin päivityksiin, jäänyt enää yhtään energiaa. Nyt on moiset hommat loppu taas ja voidaan keskittyä olennaiseen.


Talliin on askarreltu sisäpuolta. Katto on villoitettu ja höyrynsulut on nyt kauttaaltaan asennettu seiniin ja kattoon. Lattiassa on styroksit ja viemäriputket on vedetty. Pannuhuoneen seiniä levytetään parhaillaan.

Ikkunat ovat myös tulleet ja ne ovat kuulkaas kauniit! Nyt niitä voi ihailla kameravalvonnan alaisena salaisessa paikassa, mutta toivottavasti lähitulevaisuudessa myös paikoilleen asennettuna.

Ryökäle

Olin tulossa päivittämään blogia uusien kuvien kanssa. Oli kuvaa tallin sisuksista, palo-ovesta, lintujen karkottimista ja vaikka mistä.

Mutta tekniikka voitti ihmisen jälleen kerran. Hukkasin kaikki koneelta, ja tyhjensin vielä varmuuden vuoksi kameran muistikortinkin. Niin että nyt ei sitten ole kuvia. Vain sanahelinää.

Tallin seiniin on ripusteltu höyrynsulkumuoveja ja lattiassa on styroksia ja viemäriputkea. Katosta vielä karkaa lämpö, paitsi pannuhuoneesta. Se on nyt kokonaan eristetty, koska siellä sijaitsee vesimittari jota varjellaan kuin kruununjalokiveä: käydään peittelemässä iltaisin ja laitetaan lämmitintä jos näyttää tulevan pakkasta.

Valasbongarit ovat ehkä ihmetelleet, mikä punainen valo vilkkuu talon sisällä. Se ei ole varashälytin, eikä kattopalkin päälle unohtunut Pink Floydin Pulse. Jos menee sisälle asti, hyväkorvainen kuulee ujellusta. Se on valkoinen kotelo, joka vilkkuu ja vikisee ja pitää linnut loitolla. Autotallin kutsumattomia vieraita torjutaan perinteisemmin keinoin: räystäälle on istahtanut pöllöveistos. Laji on toistaiseksi määrittämättä - ehkä se pienikokoista huuhkajaa markkeeraa. Tai sitten se on niitä Tyrnävän Mummun maalauksissa esiintyviä yleispöllöjä. Toivottavasti pikkulintujen petolajintuntemus ei ole yhtään minua paremmalla tolalla ja pöllö kuin pöllö kelpaa pelottimeksi.

Täällä on muuten hirveät määrät joutsenia; enemmän kuin keväällä, väittäisin. Illalla hämärän tullen kuuluu jatkuva kaakotus kun ne lentävät raksan yli yöksi rantaan, kaikki samaan suuntaan. Party!

Eristetään routaa

Sisähommat ovat vielä(kin) saaneet odottaa kun Kimmo ja Sakari ovat levitelleet routaeristeitä autotallin ympärille. Nyt on sitten sekin tehty ja ehkäpä jo kohta viemäriputkia aletaan vetää lattiaan. Autotallissa on kyllä vielä vähän levyttämistäkin, ettei lumi pääse pölisemään välikatolle talven aikana.

Vapaapäiviä

Viimeiset pellit ruuvattiin katolle keskiviikkona ja sen jälkeen olemme pitäneet rakennusvapaita päiviä. Työmaalla on käyty tarkastamassa että kaikki on paikoillaan ja suojelemassa vesimittaria pakkaselta, mutta siinä se.

Olemme harrastaneet kaikenlaisia "normaalin" perheen aktiviteetteja: löhötty sängyssä, käyty kylässä, jopa ulkoiltu yhdessä ja erikseen.

Ihmeellisiä asioita ja ah niin tarpeellisia.

Ensi viikolla sitten viemäriputkia lattiaan!

Rannila classic WTR

No siinä se ny o:

Peltiä katolle

Tällä viikolla Sakarin, Paavon ja Taiston muodostama iskuryhmä kävi käsiksi kattopelteihin ja talossa on nyt tien puoleinen lape pellitetty. Pohjois-Suomen syksyiset valaistusolosuhteet häiritsevät dokumentointia - toisin sanoen kukaan ei ole käynyt työmaalla kameran kanssa valoisaan aikaan.

Joten eipä muuta kuin valaita etsiskelemään taas, jos haluaa nähdä miltä Rannila classic näyttää asennettuna.

Kuvia!

Nyt on kamera korjattu; hiekan poistaminen objektiivin välistä tuli maksamaan 75e. Se on tiedonvälityksen hinta - raksaltahan se hiekka tietysti on peräisin.

Maksaisikohan Kuva-Lenita seuraavan korjauksen, jos tietäisi että tässä julkisesti kiitän hyvästä palvelusta?

No niin, ja sitten asiaan. Eli tässä mennään:
Tien puoleinen sivu näyttää tältä^ ja pihan puoleinen fasadi tältä:
Ikkuna-aukkoja on levytetty umpeen, puhkotaan niitä sitten asennusvaiheessa. Joka seinään tulee vielä lisää reikiä.

Mineraalivillaa on nyt asenneltu seiniin 200mm; tässä asennusnäytös ruokailutilassa:
(Mistä tulikin mieleeni että naulaliivistä on vetskari hajalla. Hyvä rakentajan vaimo olisi jo vaihtanut sen, mutta tällaiset keskinkertaiset vasta harkitsevat uuden ostamista. Mutta pipon sentään tein!)

Tähän väliin on tulossa höyrynsulkumuovi ja sitten vielä 50mm villaa. Sitten pitäisi periaatteessa tarjeta. Rakenteiden tiiveys tosin kärsii siitä, että paroc eXtra kelpaa eristeeksi myös linnunpönttöön: tiitiset ovat pöllyttäneet villoja pitkin nurkkia aika lailla.Tilkitsemishommia tiedossa.

Avuksi routaeristyksen visiointiin:Routaeriste on siis ihan styroksia vaan, jota ladotaan seinän viereen ja peitetään maalla. Ei sen kummempaa. Salaojaputket menee siinä styroksien alla ja sitten meillä on vielä sadevesikaivoja, jotka tulee siis rännien alle ja joista myös lähtee putket ojaan. Näillä eväillä pitäisi pysyä kivijalat kuivana.

Ei kuvia vielä

Viikko sitten kiikutin kameran Kuva-Lenitalle josta se on lähtenyt maahantuojan huoltoon. Menee helposti ainakin pari viikkoa, ennen kuin kuvia taas on luvassa. Yritin sievästi painostaa Kimmoa tekemään tänne kirjallista selvitystä siitä mitä raksalla on tapahtunut, mutta vastaus oli suunnilleen "MmmmÖrghh", jonka tulkitsin tarkoittavan että "Rouva on hyvä ja kirjoittaa itse".

Niin. Että mitähän siellä on tapahtunut. Meillä kommunikaatio hoidetaan nykyisin lähinnä sähköpostitse, enkä ole muistanut kysyä.

Ainakin routaeristeitä on aseteltu paikalleen. Ja sadevesikaivot on upotettu.

Ikkunat ja kattopellit on tilattu, ja niidenkin asentaminen lienee ajankohtaista kunhan saapuvat. Styroksista löytyy läjäpäin myös lattiamallia, joten voisi olettaa että jonkunlaista valuakin on tiedossa ainakin tallin puolelle. Jännittäviä aikoja luvassa.

Kamera rikki

Uusia kuvia ei nyt ole koska meidän kamerassa on vika: se avautuu vaan osaksi. Ehkä joku hiekkamuru välissä tai jotain, täytynee käyttää liikkeessä syynättävänä.

Parveketta on rakenneltu ja seiniä villoitettu ja levytetty edelleen. Räystäät on nyt ainakin paneloitu loppuun, otsalautoja ehkä vielä puuttuu.

Totuuden nimissä myönnettäköön että en ole käynyt raksalla moneen päivään. Kimmo tulkoon kertomaan tarkemmin kunhan ehtii.

Räystäsaskartelua

Räystäitä riittää, niihin on uponnut varmaan maailman eniten lautaa. Vielä tämä pitkä ylälippa, joko ne sitten loppuu?
Tässä vielä parvekkeen alkua tieltä päin kuvattuna:


Sisätilat alkavat hahmottua ihan uudella lailla sitä mukaa kun seiniä menee umpeen. Olohuoneeseen mahtuu rakentamaan villapaalilabyrintin ainakin vielä, kun uunista ja väliseinistä ei ole tietoakaan.

Mainoskatko

Koska vuorokaudessa oli vielä vapaita tunteja, olen aloittamassa uutta harrastusta kotimaisten Tinttu- ja Riiminka-tuotteiden kotikutsumyyjänä. Mallistosta löytyy mielihuvituksellisia pukineita pienille ja hassuja hattuja kaikenkokoisille. Informaatiota löytyy osoitteesta www.mielihuvitus.com.


Näihin ihanuuksiin pääsee tutustumaan meillä (os. Vanha maantie 82, pankilla edelleen) torstaina tai perjantaina 20.-21.9. klo 17.30-19. Tervetuloa pistäytymään!

T. Päivi

Lötköjä levyjä

Sunnuntaitöitä teimme tuulensuojalevyjen ja työmaan siivouksen parissa.

Kostea ilma aiheuttaa haasteita levyttäjälle. Pinon päällimmäiset kipsilevyt pehmenevät niin, että niiden nosteleminen seinälle ei onnistukaan ihan tuosta vaan. Siinä niitä ihmissuhteita hoidetaan kun yritetään saada kaarelle taipuva levy ehjänä seinään kiinni. Vaan voiton puolella ollaan jo: levyjä on enemmän seinällä kuin maassa.

Tähän asti siivous on ollut suhteellisen helppoa kun on pelattu lähinnä vain puun kanssa ja ylimääräiset kalikat ovat aina päivän päätteeksi lähteneet kohti Ylisenojan lämpökattilaa. Nyt meillä onkin yhtäkkiä villan paloja siellä, kipsilevysuikaleita täällä, naulaisia laudanpätkiä tuolla ja epämääräisiä muovikääreitä ja muita riekaleita toisaalla. Pari tuntia saa helposti kulumaan kun tekee niistä kasoja. Piilojärjestelmällisyyteni uhkasi päästä valloilleen villanpalasia lajitellessa: pienet, suuret ja pitkänomaiset, 150-milliset yhteen kasaan ja 50-milliset toiseen, mutta villaläjään hypänneet kakarat palauttivat järkeni ja lajittelu tapahtui enää lokeroihin käyttökelpoinen-jauhatukseen.

Siellä koti missä tuli

Olemme tosiaan tulleet vanhoiksi. Sytytimme ensimmäisen nuotion pihalle vasta neljä kuukautta työmaan aloituksen jälkeen.

Tästä rytöläjästä tullee parveke

Seinää on vielä levyttämättä mutta tuo parveke pitää nyt saada ensin kasattua että siihenkin saa katon päälle.

Villaa ylle

Örgh, onpa taas vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Tämä lienee ensimmäinen oire rakennusväsymyksestä, kun ei jaksa kirjoittaa. Toinen on se että meinaa vähän tympäistä kun kavereille tipahtelee talopaketit tontille ja ne on muutamassa päivässä pystyssä. Me ollaan tupellettu koko kesä tämän uniikkikappaleen kanssa ja sitten toiset pyyhkäisee kerralla ohi.

Virallinen päänsilitys: semmoinenhan se pitää tehdä minkälaisen haluaa. Reaalimaailman päänsilitys: semmoinenhan se pitää tehdä mihin on varaa.

Eli jatketaan paukutusta.

Paroc eXtraa on taas leikelty omituisiin tolppajakoihin sopivaksi ja toinen pääty on kohta ummessa. (Yläkerrankin ikkuna on kyllä ihan neliskanttinen, ylhäältä vaan puuttuu vielä villanpala) Villaa tulee seiniin yhteensä 250 mm.
Toiseen päätyyn pitäisi askarrella parveke

Eihän tähän ovi mahdu!

Hyvä huomata tässä vaiheessa että yläkerran makuuhuoneiden ikkunat ja parvekkeen ovi eivät mahdu olemaan niinkuin julkisivukuviin on piirretty. Hyvä että Kimmo ei ole tilannut ikkunoita vielä(kään), sillä nyt ne jouduttiin funtsimaan uudestaan. Kavennetaan vähän ja laitetaan pienempi ovi, sillä siitä selviää.
Pergola on nyt saanut aluskatteen ja räystäissäkin jo löytyy.

Näin viime yönä unta että menin raksalle katsomaan aluskatetta ja kas, talo oli lähes valmis. Talossa oli mm. kolmaskin kerros "kun se sopi siihen niin hyvin, saadaanpahan tilaa lisää". Seinillä oli mielettömän hienoja birgerkaipiaishenkisiä isokuvioisia luontoteematapetteja - väärinpäin asennettuna. Keittiön laatoituskaan ei ollut ihan sitä mitä olin ajatellut, osa laatoista oli halkikin. Joissain makuuhuoneissa oli laattalattia. Keittiö oli valkoinen, kaapit sellaista appelsiinipintaista melamiinia niinkuin 90-luvun aravavuokra-asunnoissa. Kun muistutin että mehän oltiin jo tilattu keittiö, joka tosin toimitetaan vasta kevättalvella, appiukko tuumasi että pitäkää nämä siihen asti; hän voi sitten ottaa ne ja viedä mökille. Kätevää.

Kaikista paras oli kyllä jääkaappi, jossa oli vetolaatikot jotka aukenivat sormia napsauttamalla. Se oli ihan mieletön innovaatio: pöydässä kun vähän vinkkasi jääkaapille että saiskos ruokajuomaa, niin jopa singahti laatikko auki. Kodinkonevalmistajat, tämä idea on vapaasti käytettävissänne.

Näin vastaavaa unta jo kerran aiemminkin. Koko mökki oli sisustettu ihan miten sattuu, mutta ajattelin että kyllä sen sietää koska talo oli tullut maksamaan 34900 e. (Siihen emme taida ihan päästä)

100 neliön pergola

"No siinä on sulle nyt se pergola, kai tän kokoinen riittää?"


Niin että eipä sitten muuta kuin kärhöntaimia tilailemaan. Postinkantaja voikin tuoda ne suoraan työmaan postilaatikkoon:


Eli palkit töröttävät nyt katolla ja räystäiden kanssa askarrellaan varmaan seuraava viikko.

Palkittamista

Tervehdys rakkaat lukijamme, ja sinäkin Heikki. Paljon on valunut hiekkaa tiimalasissa siitä, kun minä, (isäntä ite) viimeksi kirjottelin tänne voorumille. Illat ovat menneet tuolla raksalla ollessa, joten voorumin päivitys on jäänyt täysin projektin Taiteellisen Johtajan hartioille.



Ja kuvasta näkyy, vaarnapalkkeja ollaan heitelty katolle. Tai no heitelty ja heitelty, tarvittiin siihen raktori, mehtäkuormaaja jatkopuomilla ja hyvät hermot. Nämä kaikki löytyi omasta takaa. Meinas vaan olla vähä opettelussa parilla eka palkilla että löytyi oikeat nostopisteet ja liinojen pituudet.

Tämmöstä keskustelua raksalla.
K: Niin minkälaisen solomun sää teit tuohon?
S: Vetosolomu tietenki!
K: Tee tähänki, ei se mun kuitenkaan kelepaa
S: Annappa mää näytän
K: Hei älä heitä irti, no nysse kaatuu... ...kele
S: Ei täsä mitään, ei ku pystöön
K: No meeppä nostaan hytistä vivuista tätä palakkia (seisoo vahingoissa hajareisin palakin päällä) HEI ÄLÄ VIELÄ!!! No nysse taas kaatuu...
S: Tuu pois sieltä!

Korjataan liinojen asentoja.

K: Kokkeillaampa nyt

S nostaa mehtäkouraajan vivuilla. Palakki nousee mallikkaasti, kunnes...

S: No nysse ...kelin ylipaineventtiili antaa periksi, tuu alta pois! (Palakki rojahtaa kenturalle)
S: Kävikö mitenkään?
K: Ei täs mitään, sievästihän se tuli alas...
S: Pitänee lyhentää tuota jatkopuomia

Että tämmöstä keskustelua.



Näissä touhuissa mennee vielä pari päivää.

Vaarnapalkkisavotta

Nyt viistotaan ja maalataan vaarnapalkkien päitä ettei sitten tarvi katonrajassa riekkua samoilla asioilla. Tämmösistä siis rakennetaan puolen talon yläpohja:


Aluskate on levitetty matalamman puolen katolle. Siinä päällä on sitten hyvä kiipeillä ruuvaamassa toisen puolen palkkeja kiinni. Tai jotain.

Lippa

Sakari ja Paavo mellastivat työmalla torstain ja perjantain - ja katso: meillä on terassin katto! Lauantain Kimmo ja Sakari asensivat katokseen aluskatetta ja päätyräystäitä, niitä ei vielä ole näissä kuvissa. Naapuri lupasi ohi kulkiessaan tuoda Sakarille "En jouda mökille" -T-paidan, jollaisen sanoi nähneensä. Ihan aiheellinen.

Tämä päivä meni Jukujukumaassa, jonne olimme luvanneet viedä muksut tänä kesänä. Koulu alkaa huomenna, joten vaihtoehtoja ei enää paljon jäänyt. Väkeä oli yllättävän paljon: ilmeisesti liikkeellä oli muitakin "tänä kesänä" -menijöitä.
Yks jukujuku- se on kyllä tämä työmaakin. Päivän sana on "Paa-tou".

Palkkien palkki

Meidän isilläpä on isoin kertopuupalkki!

Tämä 15-metrinen insinöörin päiväuni nostetaan terassin tolppien päälle. Kaikille metsänomistajille vinkki: istuttakaa ihmeessä kertopuun taimia perintömaat täyteen. Kuutiohinta on ihan hyvä.

Koitetaan vain tällätä ne tolpat ensin suoraan.Pannuhuoneen seinääkin on vähän paneloitu malliksi.

Taas uudet kengät!

Sorry jalkinefriikit, tämä koskee vaan pilarikenkiä. Nyt sellaiset on valettu talon eteen tulevan terassimme tolppia kannattelemaan.
Talli alkaa nyt olla ulospäin melko valmis: enää ovet ja ikkunat ja ulkoverhous ja kattopellit puuttuu. Ja sisäpuoli kokonaan. Katoksen alla näkyy talon terassiin tulevat palkit, joita viikonloppuna maalattiin.
Roskapussin kyljessä oleili tämännäköinen karvainen kaveri. (Jos joukossamme on lajintuntijoita, kuulisin mielelläni kenen lapsi tämä on.)

Jykertämistä

Kimmo on sahaillut autotallin päätyräystäitä oikeaan mittaan ja muotoon. Apuna on tsi-henkilönosturi traktorin trukkipiikeissä. Naapurikylässä eräs isäntä on pudonnut tämän tapaisesta viritelmästä ja katkonut vähintään kaikki kylkiluunsa mutta kyllä tämä on ihan turvallista.

Tämä on nyt sitä nysväämistä mitä tehdään "komian tähären". Viheliäistä hommaa kuulemma, taloon täytyy suunnitella nämä(kin) jutut paremmin. Onneksi on tämä talli johon voi tehdä ensin kaikki virheet.

Autokatos on nyt paneloitu - tekijä poistuu paikalta ilmeisen tyytyväisenä.