Viikko sitten kiikutin kameran Kuva-Lenitalle josta se on lähtenyt maahantuojan huoltoon. Menee helposti ainakin pari viikkoa, ennen kuin kuvia taas on luvassa. Yritin sievästi painostaa Kimmoa tekemään tänne kirjallista selvitystä siitä mitä raksalla on tapahtunut, mutta vastaus oli suunnilleen "MmmmÖrghh", jonka tulkitsin tarkoittavan että "Rouva on hyvä ja kirjoittaa itse".
Niin. Että mitähän siellä on tapahtunut. Meillä kommunikaatio hoidetaan nykyisin lähinnä sähköpostitse, enkä ole muistanut kysyä.
Ainakin routaeristeitä on aseteltu paikalleen. Ja sadevesikaivot on upotettu.
Ikkunat ja kattopellit on tilattu, ja niidenkin asentaminen lienee ajankohtaista kunhan saapuvat. Styroksista löytyy läjäpäin myös lattiamallia, joten voisi olettaa että jonkunlaista valuakin on tiedossa ainakin tallin puolelle. Jännittäviä aikoja luvassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Yriän ymmärtää, miltä näyttävät routaeristeet (ja niiden asentaminen). Ikkunoiden visuaminen onnistuukin jo vähän helpommin.
Mutta en voi olla ainakin aikuisten leikisti huolestumatta siitä, että "meillä kommunikaatio hoidetaan nykyisin lähinnä sähköpostitse". Just kun yksi entinen työkaveri pääsi kehuskelemaan hyvistä talokaupoistaan - oli saanut ihan juuri valmistuneen omakotitalon rakennuskustannushintaan kun oli rakentajapariskunnalle tullut ero.
Onnea vaan heille talokaupoista, mutta aika rankkaa hyväntekeväisyyttä tuntemattomille ihmisille avioliiton kustannuksella tuo rakentaminen, hirveän puserruksen ja rahanmenon jälkeen nähdään paremmaksi myydä talo ennemmin omakustannehintaan vieraille, kuin asua siinä oman aviopuolison kanssa lopun ikää. Ei ole hyvä ei!
Sitä myöten nyt heristän sormea, että nyt heti pittää ottaa takaisin kommunikointivalikoimaan kaikki analogiset menetelmät (puhelimen lisäksi) vaikka olis miten talon rakennus, 4 lasta ja 10 vuotta avioliittoa takana.
Nimim. naimisssa 3kk 2 pv
(Kyllä minä oikeasti uskon että hyvin te saatte talon pystyyn ja pysytte sovussa, mutta särähti tuo kohta vaan korvaan - tai silmään tässä tapauksessa).
Kiitos huolenpidosta, kultaseni.
Kyllä me aina välillä varmistellaan että pysytään samalla puolella. Ja nähdäänhän me joka päivä kuitenkin, ruokapöydässä ainakin. Toiset tekee paljon töitä, toiset rakentaa taloa - eihän tässä sinänsä mitään ihmeellistä ole.
(Eikä kukaan maksaisi tästä talosta täällä edes rakennuskustannusten vertaa, joten parasta vain pitää asiat sillä mallilla ettei tarvi alkaa kauppoja tekemään.)
No, en minä nyt ihan tosissani, mutta kunhan vähän särähti;-) Ja kieltämättä nuo ihan tavallisetkin työt välillä verottaa hempeilyaikaa vähän muillakin.
Huomenna taas reissuun...
Lähetä kommentti