Tämähän tarkoittaa sitä että a) ruokailutilan ovi on paikoillaan (kuin on myös parvekkeen) b) eteisen (ja kodinhoitohuoneen ja pikkuvessan) lattiassa on vesieriste jonka päällä ei pidä ihmisen kävelemän.
Muihinkin lattioihin on laitettu ties mitä möhnää (jotain praimeria ja tasoitetta kai, pahalle haisee ainakin); ihan paljaalla betonilla on enää olohuoneen lattia joka pinnoitetaan vasta takan jälkeen. Ensi viikolla tapahtunee sekin. Muovimattoa puretaan papan pakettiauton kyydistä parhaillaan ja laattoja se samainen Peugeot-merkkinen rahtialus tuo huomenna.
Todella vinhasti on siis tullut edistystä ja yhä todennäköisemmäksi käy se vaihtoehto että tämä talo tosiaankin tulee valmiiksi. Yhtenä iltana jo mietittiinkin että asetetaankohan me liian suuria odotuksia siihen aikaan SITTEN KUN... voihan se olla ettei meidän elämä ei välttämättä muutukaan kuin taikaiskusta ihanaksi auvoksi. Luultavasti meillä edelleen tulee olemaan paha siivo ja kiireisiä, väsyneitä ja kiukkuisia pieniä ja suuria ihmisiä. Silti uskallan toivoa että kaikki tämä ajan ja rahan tuhlaus ei mene hukkaan vaan elämänlaatu paranee ainakin niiltä osin että 1. hanasta tulee tasalämmintä vettä 2. suihkuun tarkenee mennä ilman villasukkia 3. talvella ei tarvi pitää ikkunoita auki että happea riittää yön yli 4. eteiseen mahtuu omat ja vieraidenkin ulkovaatteet 5. tiskikone pesee astiat kunnolla 6. jääkaapin ovi mahtuu kiinni vielä senkin jälkeen kun sinne on purettu neljä kassillista ruokaostoksia.
perjantai 16. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Voi meilläkin niin totta tuo kohta 3 eli hapen riittävyys :) Uutta makuuhuonetta odottelen suu ammollaan...
Olen miettinyt, että mihinköhän huoneeseen me kaikki käperrytään yhdessä uudessa talossa, kun ollaan totuttu kaikki olemaan yhdessä pienissä tiloissa reilut pari vuotta.
Lähetä kommentti