Eilen Sakari ja Kimmo kävivät ostoksilla ja tulivat Schiedel Isokern-palikoiden kanssa takaisin. Tiilipiippua meille ei pysty tekemään suojaetäisyysvaatimusten vuoksi: kattopalkkien väli on liian kapea. Harkkohormejakin on monenlaisia ja päänsäryltä välttyäksemme valinta tehtiin vanhalla tutulla menetelmällä: otetaan se, mitä kaupan hyllystä löytyy.
Tänään taas laahustimme kolme tuntia sisustusmyyjän perässä Ylivieskan Värisilmässä. Sinä aikana tulimme vähän hullua hurskaammaksi lattian ja laattojen osalta, mutta kaikki muu jäi vielä seuraavaan tapaamiseen. Ammattiapu on tässä kohtaa ihan paikallaan: neljän samankokoisen, samanhintaisen ja näennäisesti samanvärisen lattialaatan erot eivät ihan aukene näillä silmillä.
Kuivien tilojen lattiat menevät nyt sitten muoville kaikki. Löytyi matto joka oli vinkeän näköinen mutta ei pomppaa liikaa silmille, ei yritä esittää puuta mutta ei myöskään aiheuta välittömiä takaumia 80-luvulta, eikä hintakaan päätä huimaa. Kuvaa saattaa tulla jos löytyy jostain päin internettiä.
Ja vaikka olen tainnut olla äärimmäisen vakaasti sitäkin mieltä että harmaata laattaa ei meidän kylppäriin tule niin tuleepa kuitenkin. Ja aika paljon vielä. Niin kauniilta se punainen kaapinovi näytti tummanharmaata vasten että kodinhoitohuoneen lattiaan ei paljon jäänyt vaihtoehtoja ja sitä myötä pesuhuoneen lattiakin oli selvä. Ja kun myyjä sai vielä vakuutettua että tummaa taustaa vasten meidän fiinit seinäposliinit pääsevät parhaiten oikeuksiinsa, se sama harmaa päätyi seinällekin. Ja vielä vessankin seinälle, kun mätsäsi ryökäle violettiinkin. (Tässä välissä voi taas osoitella sormella heikkoa virranvietävää ja nauraa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti