Tulta

Pyhäinpäivän kunniaksi sytytimme muurarin luvalla pikkutulet uuniin. Hyvinhän se toimi, savu lähti heti oikeaan suuntaan ja tuli ulos vasta piipun päässä niinkuin pitikin.

Yhdenlainen tv:n korvike tämäkin.

Porrasasentajat kävivät maanantaina pistämässä loputkin kaiteet paikoilleen ja nyt meillä on aika hyvä juoksurata yläkerrassa. Päästä päähän mittaa on 17 metriä, siinä ehtii jo hienosti kiihdyttää.


Laattaa on eteisen ja wc:n lattiassa ja vähän eteisen seinälläkin:

Kiittelemme kauniisti viime aikoina töömaalla vierailleita; erityisesti Jennan kommentti "täällä on ihan erilaista kuin millään muulla raksalla missä me ollaan käyty!" lämmitti kovasti mieltä.

Tykkään! Taas!

Uuni on ihan huikea. Huonossa valossa salamalla otetut kuvat eivät taaskaan tee oikeutta mutta laitan kuitenkin. (Väri tasoittuu kun laasti kuivuu, mutta kuvio jää. Ylimmässä piipun kuvassa väri on lähinnä oikeaa.)


Pinnassa on siis Maxitin piirtopinnoite, väri Y333. Taiteilija Jaakko Lastumäki. Aplodeja! Hurraa-huutoja! Tervetuloa tutustumaan!

(Ai niin. Vahvistettakoon vielä että tämä uuni ei ole Tiilerin Lyydia, josta oli jossain vaiheessa puhetta vaan muurarin oman mielikuvituksen tuote.)

Portaat

Nyt pääsee yläkertaan portaita pitkin, joskin osa kaiteista on vielä asentamatta. Haapaveden puuuseppien kädenjälkeä tässä:



Ne on ihanat. Yksinkertaisesti. "Tykkää!" -nappula olisi tässä kohtaa varsin paikallaan vaikka muutoin vastustankin sellaisia. Haapaveden puuseppiä voin (ainakin toistaiseksi) suositella lämpimästi, portaiden hintakaan ei ollut hirmuinen ja kärsivällisyyttä toimituksen suhteen riitti.

Hetki sitten kävin olan takaa neuvomassa muuraria, joka aloitteli uunin pinnoittamista. Tämä on muurarillekin ensimmäinen piirtopinta ja laastin käyttöohje oli tietenkin jäänyt lukematta joka iikalla - vasta aamulla selvisi että oikeastaan uuni olisi pitänyt ensin maalata samanvärisellä Silco-maalilla. No eihän me mistään sellaista siihen hätään saatu joten päätettiin sitten että antaa mennä vaan ja katsotaan mitä tulee. Ja tosi hienoa pintaahan siitä tulee! Vaalea tasoite näkyy jostain uran pohjalta mutta päätimme että se kuuluu tähän jutun juoneen. Kuvia tulee toivottavasti pian.

Ja sitten meillä on tätä mattoa pitkin lattioita.


Olen ollut kameran kanssa liikkeellä niin huonon valon aikaan että oikein kunnon kuvaa tuosta maton kuosista ei ole. Tässä vähän suuntaa kuitenkin:


Värisilmän Urban Dahlia on hän.

Ohjeita murtomiehille

Tämähän tarkoittaa sitä että a) ruokailutilan ovi on paikoillaan (kuin on myös parvekkeen) b) eteisen (ja kodinhoitohuoneen ja pikkuvessan) lattiassa on vesieriste jonka päällä ei pidä ihmisen kävelemän.

Muihinkin lattioihin on laitettu ties mitä möhnää (jotain praimeria ja tasoitetta kai, pahalle haisee ainakin); ihan paljaalla betonilla on enää olohuoneen lattia joka pinnoitetaan vasta takan jälkeen. Ensi viikolla tapahtunee sekin. Muovimattoa puretaan papan pakettiauton kyydistä parhaillaan ja laattoja se samainen Peugeot-merkkinen rahtialus tuo huomenna.

Todella vinhasti on siis tullut edistystä ja yhä todennäköisemmäksi käy se vaihtoehto että tämä talo tosiaankin tulee valmiiksi. Yhtenä iltana jo mietittiinkin että asetetaankohan me liian suuria odotuksia siihen aikaan SITTEN KUN... voihan se olla ettei meidän elämä ei välttämättä muutukaan kuin taikaiskusta ihanaksi auvoksi. Luultavasti meillä edelleen tulee olemaan paha siivo ja kiireisiä, väsyneitä ja kiukkuisia pieniä ja suuria ihmisiä. Silti uskallan toivoa että kaikki tämä ajan ja rahan tuhlaus ei mene hukkaan vaan elämänlaatu paranee ainakin niiltä osin että 1. hanasta tulee tasalämmintä vettä 2. suihkuun tarkenee mennä ilman villasukkia 3. talvella ei tarvi pitää ikkunoita auki että happea riittää yön yli 4. eteiseen mahtuu omat ja vieraidenkin ulkovaatteet 5. tiskikone pesee astiat kunnolla 6. jääkaapin ovi mahtuu kiinni vielä senkin jälkeen kun sinne on purettu neljä kassillista ruokaostoksia.

High-tech -patti

Tämän näköinen häkkyrä on rakennettu pesuhuoneeseen. Siinä ovat rintarinnan Geberitin pönttö- ja pesuallastelineet ja runko on tehty teräsrangoista. Siihen sitten levy päälle ja laatoittamaan.

Kodinhoitohuoneen ovi on paikoillaan.

Ja sama sisältä päin:

Myös parvekkeen ja ruokailutilan ovet on tarkoitus asentaa lähiaikoina jotta lämpö pysyisi paremmin sisällä.

Sisällä onkin nyt ihan erinäköistä kun muovit on otettu ikkunoista pois.


Tarkka silmä huomaa myös pistorasiat kuvan oikeassa alareunassa. Rasioita ja valokatkaisijoita on ilmaantunut seiniin muuallekin ja jokunen lampunpaikkakin on olemassa. Näissä olisi toki voinut hifistellä mutta kompastuimme vanhaan "ah, tämä tuli niin äkkiä" -ansaan ja päädyimme valkoisiin perusnamikoihin.


Eilen kummipoikasen synttäreille mennessä pysähdyimme Vieskan sisustajilla katselemassa saumalaasteja ja valkkaamassa laattoja uuninpankolle. Nyt vähän hirvittää minkä väristä piirtopinnoitetta siihen uuniin tulikaan tilattua - kaupan värikartassa se mikä näytti netistä katsottuna vähän punertavalta vaaleanruskealta olikin kovin keltaista. Laasti tulee Ruotsista parin viikon päästä, sittenhän sen vasta näkee miltä se uunin kyljessä näyttää.

Patti

Pikkuvessan pönttöteline on nyt piilossa patin sisuksissa. Samanlainen pitäisi rakentaa vielä pesuhuoneeseenkin ennen vesieristys- ja laatoitushommia.


Viikolla loputkin seinät tulivat valmiiksi.

Alakerran yleisväritystä

Edellisestä postauksesta puuttuva punainen seinä

Rohkelikkotorni

Korpinkynnen torni

Symphony-värikartassa on tuhansia sävyjä mutta tuo kyseinen punainen oli sellainen johon sormi aina osui. Ensin jo yli vuosi sitten kalustekaupassa kun haettiin reilusti punaisia kodihoitohuoneen kaappeja. Sitten poimittiin harmaalle seinälle kaveriksi punaista joka löytyisi myös Karkuteillä -kankaasta, josta jonain päivänä tulee verhot samaan huoneeseen. Kolmannen kerran tökättiin samaan kohtaan kun piti löytää Rohkelikon väri. Sitten vasta huomattiin että se on se sama M343 aina ja joka paikassa.